Itsevarmuudesta

Jos joutuisin kuvailemaan itseäni, itsevarma ei olisi sana, jonka valitsisin.

Tämä oli hassu tajuaminen, sillä olen tällä hetkellä rennompi omassa ihossani, kuin koskaan varhaislapsuuteni jälkeen. Suoraan sanottuna olen omasta mielestäni varsin hyvä tyyppi. Tiedän vahvuuksiani ja iloitsen niistä, opin päivittäin haastamaan itteäni eri tilanteissa ja uskallan astua ulos mukavuusalueeltani (ainakin useimmiten).

Miksi sitten en koe olevani itsevarma? Jotenki minun silmissä itsevarmuus on jotain niin kaunista ja rohkeaa, etten tiä tulenko koskaan saavuttamaan tätä maagista tilaa, jona itsevarmuutta pidän. 

Mutta itsevarmuus kun ei ole sitä, ettei koskaan epäile itseään, pelkää ottaa riskejä tai epäonnistu.

Itseasissa itsevarmuus on varmaankin sitä, että tietää varmasti epäonnistuvansa.

Tietää, että aina kaikki ei vain voi mennä putkeen ja joskus tulee häviämään, vaikka tekisi parhaansa. Mutta tietää myös, etteivät vastoinkäymiset määrittele itseään millään tavalla. Vaikka joskus epäonnistuu, ei ole epäonnistuja. Vaikka joskus häviää, ei ole häviäjä.
Ihmeellisesti ihmisarvoa ei määritelläkään tekojen mukaan.

Uskon täysin siihen, että epäonnistumista on harjoteltava. On opeteltava epäonnistumaan ja iloitsemaan siitä, että edes yritti. Valitettavan vaikeaa epäonnistumisesta on kuitenkin tehty. Tuntuu kuin suurin osa pelkäisi sitä jollain tasolla, koska pelätään niin kovin toisten ihmisten mielipiteiden muuttuvan meitä kohtaan, jos he saisivat tietää epäonnistumisistamme ja kompuroinneistamme. Mutta mikä osottaa enemmän todellista itsevarmuutta, kuin se, että pystyy olemaan rehellinen niin onnistumisistaan kuin epäonnistumisistaan? Kun tietää, kuka ja minkä arvoinen on, ei tarvitse stressata, onnistuuko jokainen yrittämä. 

Epäonnistuminen on mulle vaikeaa. Niin vaikeaa, etten useasti ole uskaltanu edes yrittää epäonnistumisen pelossa. Haluan tämän muuttuvan. Haluan tulla loistavaksi epäonnistumisessa. Haluan oppia tunaroimaan ja nauramaan hyväntahtoisesti yrityksilleni ja nousemaan taas jaloilleni ja yrittämään uudelleen, hitusen viisaampana edellisestä kerrasta. Oli kyseessä sitten lumilautailu, puheiden pito tai päätösten teko.

Kuten sanoin, en kuvailisi itseäni itsevarmaksi.

Kuvailisin itseäni kuitenkin ajattelevaiseksi, kauniin herkäksi, ystävälliseksi, hauskaksi ja joskus jopa viisaaksi. Muutama vuosi sitten kyseiset sanat näyttivät kovin erilaisilta.

Ehkä muutaman vuoden päästä uskaltaudun käyttämään myös "itsevarmaa".