Uutta sesonkia

Mennäänpä suoraan asiaan.

Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi rehellisyyttä. Ei ole tarpeeksi avoimuutta ja haavottuvaisuutta, joka sanoo: "Tässä olen, kokonaisuudessaan. Onnistumiset ja epäonnistumiset. Ilonaiheet ja vaikeudet. Todellinen ihminen todellisessa elämässä." Niinpä tämä blogi on vastakaiku sille tyhjiölle, jonka olen huomannu maailmassa olevan. Tämä blogi on nuoren naisen ajatuksia, pohdintoja, opettelua, intoa, onnea, surua, epäonnistumisia ja rehellisyyttä.

Kasvukipuja kaikessa kauniissa raakuudessaan.

Hieman avaan taustastooria, miten tämmösen blogin perustamiseen päädyin.

Viimiset puolitoista vuotta on ollu tietyllä tavalla elämäni rankinta aikaa. Jouduin kohtaamaan pienuuteni, keskeneräisyyteni ja rikkinäisyyteni tavoilla, joita en ees osannu oottaa. Ajoin kolarin vähän päälle vuosi sitten, mikä johti ahdistaviin selkäkramppeihin, sulkeutumiseen läheisiltäni ja katkeroitumiseen tilannettani ja Jumalaa kohtaan. Erosin poikaystävästäni, jonka kanssa olin seurustellu 8 kuukautta ja kyseinen ero ja siihen johtaneet tapahtumat alotti minussa prosesseja, jotka on vieläki käynnissä. Tajusin selkeämmin, kuin koskaan aikasemmin omia ongelmakohtiani, kompastuskiviäni ja luonteeheikkouttani. 

Mutta eniten tajusin, että pelkään olla rehellinen.
Liian usein annan ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, miten ajattelen ja toimin. Tai paremminki annan ihmisten mielipiteiden, joita mie luulen, että heillä on minusta, vaikuttaa siihen, miten ajattelen ja toimin. En uskalla olla täysin oma itteni, vahvuuksineni ja heikkouksineni, koska pelkään, etten riitä. En halua olla avoin ja haavottuvainen, koska pelkään hylkäämistä.

Mutta jos kukaan ei astu esiin ja ala puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, niin me vain jatketaan tässä samassa rattaassa, missä epäonnistuminen on kamalin asia mitä voi tapahtua ja ihmisten hyväksyntä tärkeintä, mitä me voidaan saavuttaa.

Tämä blogi on minun yritys aitoon rehellisyyteen.